Blogin vaihto kirjoitteluun enemmän P-häiriösen elämää oireiden parissa:)

Noniin ystävät :) Nyt päätin todella ryhtyä tekemään Blogiani enemmän paniikkihäiriöisen elämän kertana kuin pelkkänä laihdutuksen tarkoituksena, käytän lähinä blogia ns. terapia muodossa ja purkaan tänne pahat oloni ja tuntemukseni ja kamppailuni P-häiriönkanssa sekä siinä samassa laihdutuksen saavutuksia:)

Elikkä siis päätän nyt valaista teitä hieman itsestäni lyhyellä kertaamuksella: 

1. Olen 20 vuotias, pituutta 170cm, painoa 86kg, tummahiuksinen, sinisilmäinen nainen.

2. Minulla on useita kavereita mutta vain muutama hyvä ystävä tietää kaiken minusta.

3. Perheeseeni kuuluu Mieheni, 2 kissaa ja koira.

4. Isäni on paras ihminen maailmassa mutta Äitini on alkoholisti (he erosivat todella monta vuotta sitten kun olin vasta pienilapsi).

5. Minulla on myös yksi Veli, 2 velipuolta ja yksi siskopuoli (velipuolet ja siskopuoli tulevat äitini puolelta, olen lapsista nuorin)

6. Pärjäsin ala-aste, ylä-aste sekä amattikoulun hyvillä papereilla.

7. harrastuksiini kuuluu ratsastus

8. Teen työssäni vuorotyötä, joten kehoni käy kierroksilla päivävuorojen ja yövuorojen vaihdon aikana. (väsymys jne.)

9. Olen mielestäni todella herkun himoinen ja se on ahdistavaa, syön paljon karkkeja, sipsejä jne.

10. Pelkään yli kaiken että P-häiriö oireeni ei olekkaan P-häiriötä vaikka se on useasti todettu

P- Häiriön alkaminen, toteaminen, ja nykyhetki

1. Ensimmäinen kertani oli Lokakuussa, jolloin ruokaa laittaessani tunsin sydämmen "muljahtavan"alkoi kamala vapina jolloin menin lattialle makaamaan kunnes silloinen poikaystäväni tuli ja kävimme lääkärissä, jossa yhtään muljahdusta ei tullut. (menin kotiin kaikki ok)

2. Noin 2 viikon jälkeen tilanne toistu, silloinen mieheni oli vuorostaan kavereidensa kanssa ja minä oman tyttökaverin kanssa, minua oli koko päivän pistänyt rintaa mutta ajattelin että se menee ohi, ei kuitenkaan mennyt joten päätettiin lähteä ajamaan keskussairaalaan näytille, matkalla kuitenkin oireet alkoivat ->  huimaus, sydämmen tykytys, jalkoen puutuneisuus jne -> kaverini soitti ambulanssin joka haki minut tien varresta -> tehtiin tutkimuksia ja sydänfilmiä jolloin todettiin että hengitin kokoajan yli ja kyseessä oli phäiriö -> lähettettiin kotiin-> aloin käymään puhumassa psykiatrille jota kesti noin 2-3 kk viikon välein kerran.

3. kotona makasi 2 vk melkein sängyllä peläten jopa vessaan menoa sydän oireilun takia, otin tuolloin lääkäriltä saamani diapamin 2,5mg ja olo rauhottui en käyttänyt lääkkeitä kuin pari kertaa jonka jälkeen järin ne kokonaan pois.. tätä jatkui hetken mutta sydän oireilun pois jäädessä alkoi huimailu jonka vuoksi menin jälleen lääkäriin -> todettiin jälleen P-häiriöksi..

4. Tätä rumpaa jatkui hetken ja nyt olen vihdoin päässyt tervehtymään häiriöstäni ilman lääke apua. Kuukautisten aikana kuitenkin oireet palaavat aina, sydän pamppailee, huimaa, kädet ja jalat puutuvat jne..
enkä edelleenkään syö lääkkeitä.

P-häiriön syy:

Psykiatrini mukaan kyseessä oli lapsuudessa tapahtuneet asiat, (äitin alkoholismi, äitipuoleni ) ensiraukkauden 4 vuoden suhteen aikana tapahtuneet asiat (mies  petti, salaili, ja kävi päälle ) ja lopulta avoliitosta eroon (joka pitkittyi ja pitkittyi )

Apua sain ja saan nykyään: 

Eräs parhaista luotettavimmista ystävistäni auttoi minua alkoaikoina ja nykyääänkin (sairastaa myös itse p-häiriötä) puhumalla, kuuntelemalla ja kertomalla omaa tarinaansa.

sekä oma psykiatrini jonka kanssa käyn läpi asioita.

sekä tälllä hetkellä Mieheni joka on paras mahdollinen maanpäältä ja välitän hänestä suuresti.<3

Aloitan huomenna kirjoittamaan päivä kerrallaan kuulumisiani :) kiitos kun jaksoit lukea:)