paljon tapahtunut hyvää/pahaa

Ensinnäkin anteeksi että en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Olin unohtanut salasanani ja nyt töissä aivan yllättäen muistin sen joten kirjoitan että hengissä ollaan:)tänä aikana on tapahtunut todella paljon ja huomenna kun heräilen päivällä lupaan tulla kirjoittamaan kaiken näiltä ajoilta. Tällä hetkellä siis P-häiriö oireeni ovat jokseenkin palaneet ja tuli oltua tuossa viikko todella huonossa kunnossa mutta kirjoitan siitäkin vasta huomenna. Kirjoittaisin mielelläni lisää mutta olen kännykällä joten tämä on ainakin minulle vaikeaa. Joten öitä ja huomiseen!

Oi luoja että unirytmi sekasin!

Siis ihan aidon oikeesti nyt, olen ollu vapaalla nyt monta päivää ja viimiset 4-3 yötä nukkumaan meno on venynyt aamuyöhön ja sitten taas herään keskellä kirkasta päivää 12-2 välillä.. ei hyvä, mikään kahvi tai muu ei auta.. Väsyttää vaan niin hemmetisti aamulla vaikka kuinka yrittäis ni ei vaan saa noutua ajoissa että menis edes illalla nukkumaan.. ja ilta menee siihen kun ei vaan väsytä.

eilenkin valvoin aamu 5 odotellessa että Tapani tulis yö vuorosta ja sen jälkeen sainin unta vasta 7 aikaan ja heräsin no onneksi sentään jo puol 12.. nyt olo on hiukan väsynyt ja onneksi onkin koska huomenna kello soittaa vuorostaan 5 aikaan koska tällä kertaa on mun vuoro taas lähteä töihin.. saa nähdä kuinka paljon tulee muljahduksia jne koska olen huomannut että myös väsymyskin vaikuttaa P-oireisiin. No päivällä tässä tuli taas käytyä pihalla ja koirapuistossa. Yhtäkkiä alkoi tuntumaan etovalta ja sellaiselta että olisi pakko päästä oksentamaan mutta onneksi se olo meni nopeasti ohi. Illalla tehtiin pizzaa ennenkun mies lähti töihin ja nyt sitten makoilen jo sängyssä ja odottelen että uni tulis. huomiseen!

Uintia ja lenkkeilyä:)

Joo tässä on tultu uitua kilometri ja lenkkeiltyä koirankanssa:) Uimahallissa sujui hyvin ilman minkäänlaista pahaa oloa tai mitään:) Veikaan että kehoni alkaa vihdoin antaa periksi P-häiriöstä koska eksäni on alkanut jättää piinaamisen jne vähemmälle ja olen saanut elää rauhassa Tapanin kanssa ja unohtaa menneistyyttä:)

Uuusi tatuointikin on suunniteltu ja enää tarttis mennä vaan nakitttamaan se ystäväni kanssa tatuoijalle, viime tatuointi sujui hyvin lokakuussa vaikka oireet oli silloin todella paljon pahemmat mitä tänä päivänä..vähän muljus sydän jännityksen takia mutta nyt ei tunnu enää lainkaan pahalta ajatukselta kun tiedän ettei se satu : )

Tänään olin ottamas ystäväni luona geelikynnet ja hienot tuli taas vaihteeksi :)
Tapanin kanssa oli känää.. Itse en yleensä ota ylitöitä vastaan jos tiedossa olisi yhteinen vapaa ilta mutta mieheni sitten päätti tänään ottaa vuoron kun ei ollut muitakaan paikalle menijöitä (ei mielestäni ole työntekijän vika) mutta siitä sitten selvittiin ja mies kyllä pyyteli anteeksi minkä kerkis :)

hieman myöhässä.

Töitä Töitä Töitä no onneksi nyt on vapaata joten kerkeän kirjoittamaan:) Kuten varmaan huomaatte en lähtenyt Thaimaahan, peruin lähdön koska en vain pysty ajattelemaan itseäni 10 tuntia lentokoneessa jonka jälkeen bussimatka hotellille 2 h, että olisin aivan rauhallinen. No joka tapauksessa tässä kotona sitä nyt ollaan terveinä vai miten sen sanoisi, P-oireilua ei ole ollut nyt hetkeen:)
Eilen illalla kauhuleffaa katsellessa yhtäkkiä aloi sydämmen muljahtelu ja sykkeen nopeentuminen mutta se oli ohi hetkessä, johtui kaiketi leffan jännityksestä? en ole varma. Vuorotyö aiheuttaa minulla vuorostaan huimausta. tällä kertaa huimaus oli vain lyhyt aikaista mutta kuitenkin. Lääkärin mukaan se voi olla myös alitajunnassa joku jännitys töitä kohtaan joka laukaisee vapailla sitten jännitys tilan pois ja oireilu ilemenee huimauksena että keho on jällen rento.. sitä en tiedä : )

Oltiin tossa Tapanin kanssa eilen koira koulussakin.. saatiin hyviä sekä huonoja uutisiakin meijän aijemmasta koulutus tavasta mutta nyt saatiin sitten kotiin viikoksi läksyt ja 1,5 vk päästä pitäs jälleen mennä opetus tunnille ja katsotaan edistyneisyys apua! eli pakko noudattaa että näkyis tuossa karvaturrissa edes jotakin uutta toimintaan:) nyt on meinaan ruvennut karkailemaan kun on tullut rohkeammaksi :( mutta koulun kautta opetellaan nyt alkuksi Tänne tuloa sekä paikalla oloa : ) ja on tässä tultu lenkkeiltäkin parinpäivän aikana koirankanssa useasti ja käyty koirapuistossa heittämässä palloa:)

Itsellä on siis ollut hyvät fiilikset paniikin kanssa tällä hetkellä ja jopa tuli mieleen että ehkä uskallan sittenkin aloittaa pienet hölkkä lenkit jos Tapani olisi mukana, ennen en siis ole uskaltanut juosta mutta nyt kävi mielessä että jos sittenkin..huomenna olisi tarkoitus mennä uimahalliin pitkän tauon jälkeen ja se tuntuu hyvältä ajatukselta eikä lainkaan pelottavalta vaikka joudun olemaan naistenpuolella ilman Tapania :)
Josku itselläni oli ongelmia olla yksin, tuntui että kohtas tulee aina silloin kun jään kotiin yksinäni tässä on auttanut kissat jolloin ei vielä ollut koiraa. Huomioni jotenkin kiinnittyi yksin ollessa aina kissoihin ja nukkumaan menessä kissan kehräys korvan juurella rauhoitti myös:) en tied miten muilla mutta jotenkin tieto siitä että joku edes on vierellä on se eläin tai iihminen rauhoittaa:) nykyään ei ole pitkään aikaa ollut ongelmaa nyttenkin Tapani on yövuorossa 5 yötä putkeen itse olen koiran ja kissojen kanssa kotona koska oma lomani alkoi:)

ja niitä tapoja oireilun väistämiseksi on toiminut itsellä seuraavanlaiset:

Jos sydän muljuaa: lähden kävelmään jotta en huomaisi niin helpolla muljumisa, jos jatkuu silti menen suihkun istun saunanjakkaralla lämpimän veden alla niit että vesi valuu päätäni myöten selkään jne..rauhoittaa itseä ja näin olen usein saanut tykytyksen loppumaan tai niin etten ajattele sitä.

Huimauksessa puolestaan lähden kävelemään myös mutta otan ns. kiintopisteen kauempaa ja kävelen vain sinne ja kas kummaa yhtäkkiä ei tunnukkaan huimausta?:D en ymmärrä sitä miten on mahdollista mutta näin itsellä.. jos ei toimi niin yleensä  menen makamaan hetkeksi sohvalle rentoudun ja jatkan puuhiani

Kunnon kohtauksen sattuessa kun en pystykkään saamaan ajatustani muualle alkaa Tykytys+hengitys+vapina+ahdistus kouria kehoani ja se pahenee sillä olen aina ruvennut kokeilemaan pulssiani , apua nyt tämä ei olekkaan paniikkia? jne.. ärsyttävää.. poistun tuolloin ahdistavalta paikalta ulos..ulkospäästyäni keho aina lopettaa tyktyksen ja sen kautta saan itseni rauhalliseksi..itsellä tuo tykytys ja pulssin nousu jäätävän nopeaksi saa aikaan pahimman kohtauksen koska ajattelen silloin aina että sydämmessä onkin vikaa vaikka se on tutkittu.

Ainiin unohdin sanoa että näin P-häiriöisenä ei suositella kahvia, no minäpä olen koittanut että tuleeko niitä oireita enemmän jos juon kupin päivässä eikä ole kyllä yhtään olo huonommaksi mennyt : ) joten ei ainakaan kupillisesta pahene. en tiedä jos joisi enemmän mutta itselle kuppi päivässä riittää:)

25 ja 26.päivät :)

Joo elikkäs oli hiukan taukoa kirjoituksesta koska olin nuo päivät töissä 06:00-18:00 ja sen jälkeen oli niin paljon tekemistä että tänne en kerennyt .

Laitellin tossa Suomi24 paniikkihäiriöisten keskustelu palsallekkin viestiä 24.2 että löytyykö sieltä yhtään P-häiriöistä joka kirjottaisi omaa blogia ja löytyihän sieltä ja nyt lueskentelen niitäkin :) !

No mutta kuitenkin niille Suomi24 keskutelu palstalla oleville jotka lukevat Blogani tällä hetkellä niin täällä on nyt vasta tausta tietoa ja kuten huomaatte ensimmäiset bloggaukseni oli ajatuksenä aloittaa pelkkä laihdutus mutta nyt päädyin enemmän minua kiusanneeseen P-häiriöön ja niiden oireiden ratkomiseen jne:) kerron myös pian tapoja joilla itse olen hallinut häiriötäni mutta nyt en kerkeä niitä kirjoittelemaan kun täytyy lähteä pihalle päin. Kirjoittelen niitä huomenna koska niitä varmaan haluatte myös nähdä:) ! Älkää siis näillä alku teksti kertomuksilla vielä luovuttako tämän Blogin lukemista, sillä lisää on luvassa :)

No kuitenkin 25 ja 26 päivät meni töissä ihan hyvin, ei muljahdellut eikä mitää muutakaan kunnes molempina päivinä loppuun mennessä alkoi päänsärky (ei näköjään milllään lopu! ). no onneksi kuukautiset ovat loppuneet nyt ja saan ainakin migreenistä olla erossa sekä pahimmista p-häiriö huimaus kohtauksista. Tai mistä sen tietää kun ne on tapana välillä aaltoilla miten sattuu mutta pahimmilaan ovat kk:isten aikana hormoonitason heittelyn takia.

Tuli lenkeiltyäkin kun täällä satakunnassa oli niin hienoja kelejä, aurinkopaistoi ja + asteita joten mikäs siinä kun on vielä koira jonka kanssa voi mennä rauhalliselle kävely lenkille ottaen tietenkin tuon miehen mukaan!:)

Mutta huomenna niihin omiin hallinta keinoihin :) Nähdään! ja Suomi24 lukijat joilla oma Blogi niin liittykää ihmeessä lukijoksi :)

Migreeniä,hiustenvärjäystä,leffaa

Tapani oli yövuorossa joten nukuttiin siinä aika pitkälle tai no 11:00 asti, jonka jälkeen noustiin ja mieheni tietenkin lähti salille omiin puuhiinsa ja minä temmelsin koirankanssa pihalla kunnes isäni soitti että oli jäänyt traktorinkanssa jumiin, joten lähdin toisen traktorin kanssa sitä sitten nyppäämään irti ja hyvin onnistuikin lukuunottamatta että ajoin traktoria viimeksi viime vuonna joten sydän pamppaili jännityksestä (normaalisti en jännitä traktorilla ajoa) typerää etten sanoisi, miten joku asia mikä on täysin tuttua puuhaa voi jännittää niin paljon nyt kun on todettu paniikkihäiriö.. homma kuitenkin hoitui ihan hyvin sen kummempia muita oireita : )
Kahviteltiin sen jälkkeen isäni kanssa ja puheltiin kaiken näköistä. Olisi tarkoitus lähteä isäni kanssa Thaimaahan ensi lauantaina kahdeksi viikoksi mutta tässä illan aikana olen pohtinut että mahdanko uskaltaa lainkaan. :/ Lentäminenkin on minulle tuttua puuhaa mutta jos pelkällä traktorilla ajo sai oloni jännityneeksi niin entäpä 10 tunnin lento? en uskalla edes kuvitella. en usko että siinä diamamikaan auttaisi jos sellaisen ottaisi ennen. varsinkaan nyt kun mietin sitä jo etukäteen että saan kohtauksen:/

No ei siinä mitään päivällä tuli puuhailtua kaiken näköistä muutakin, käytin mieheni kanssa mummuoani kaupassa ja siellä iski pienipääkipu. No en sen kummemmin asiaa pohtinut ja lähdin siitä sitten ystäväni luo hänen hiuksiaan värjäämään ja kipu koveni ja tunsin että alkaa migreeni ja otin Ibumaksin. On minulla siihen lääkkeetkin Miranax ja Migrad mutta en ole niitä koskaan ottanut koska lääkekammoinen kun olen : /.. No siinä sitten hiusten värjäyksen jälkeen lähdin kotiin ja mieheni oli hakenut subwaysta ruuaksi 15cm grillatun kana aterian salaatilla nam! :) ja sen jälkeen hän hieroi niskoja mitkä olivat erittäin jumissa, sattui toden teolla ja migreenistä johtuva huimaus aaltoilli välillä, pääkipu oli tuolloin jo hälventynyt onneksi. Mutta ei ole kivaa kun on tässä jo 3 päivän ajan joka päivä ollut lyhyt kestoinen migreeni joka alkaa aina päivällä (kuukautisten aikana). No onneksi sentään P-häiriö oireilu ei ole tänään kiussanut, mitä nyt äsken yhden kerran muljahti mutta sekin oli ja meni koska siitä en enää välitä : )

Illan aikana 2 ystäväänikin oli täällä katsomassa kanssani leffaa, en nyt muista nimeä mutta joku missä kolme miestä soluttautuu nais säätiöön pukeutumalla naisiksi hauska komedia oli ! : D Koiran kanssakaan en lähtenyt ilta lenkillekkään koska naapurin saksalainen mies pyysi että saisi viedä omankoiransa seurana meidänkin koiran ulos leffan aikana  joten kukapa siitä nyt keiltäytyisi en minä ainakaan. Tapanikin on yövuorrossa ja minä menen tästä nukkumaan aivan pian sillä huomenna alkaakin taas työ urakka.. aamu 5 herätys lenkille ja sen jälkeen 6 töihin :) Hyvää yötä! toivotaan että huomenna jo olisi migreeni vapaa päivä ettei työn ohessa iske riesaksi:/

 

Blogin vaihto kirjoitteluun enemmän P-häiriösen elämää oireiden parissa:)

Noniin ystävät :) Nyt päätin todella ryhtyä tekemään Blogiani enemmän paniikkihäiriöisen elämän kertana kuin pelkkänä laihdutuksen tarkoituksena, käytän lähinä blogia ns. terapia muodossa ja purkaan tänne pahat oloni ja tuntemukseni ja kamppailuni P-häiriönkanssa sekä siinä samassa laihdutuksen saavutuksia:)

Elikkä siis päätän nyt valaista teitä hieman itsestäni lyhyellä kertaamuksella: 

1. Olen 20 vuotias, pituutta 170cm, painoa 86kg, tummahiuksinen, sinisilmäinen nainen.

2. Minulla on useita kavereita mutta vain muutama hyvä ystävä tietää kaiken minusta.

3. Perheeseeni kuuluu Mieheni, 2 kissaa ja koira.

4. Isäni on paras ihminen maailmassa mutta Äitini on alkoholisti (he erosivat todella monta vuotta sitten kun olin vasta pienilapsi).

5. Minulla on myös yksi Veli, 2 velipuolta ja yksi siskopuoli (velipuolet ja siskopuoli tulevat äitini puolelta, olen lapsista nuorin)

6. Pärjäsin ala-aste, ylä-aste sekä amattikoulun hyvillä papereilla.

7. harrastuksiini kuuluu ratsastus

8. Teen työssäni vuorotyötä, joten kehoni käy kierroksilla päivävuorojen ja yövuorojen vaihdon aikana. (väsymys jne.)

9. Olen mielestäni todella herkun himoinen ja se on ahdistavaa, syön paljon karkkeja, sipsejä jne.

10. Pelkään yli kaiken että P-häiriö oireeni ei olekkaan P-häiriötä vaikka se on useasti todettu

P- Häiriön alkaminen, toteaminen, ja nykyhetki

1. Ensimmäinen kertani oli Lokakuussa, jolloin ruokaa laittaessani tunsin sydämmen "muljahtavan"alkoi kamala vapina jolloin menin lattialle makaamaan kunnes silloinen poikaystäväni tuli ja kävimme lääkärissä, jossa yhtään muljahdusta ei tullut. (menin kotiin kaikki ok)

2. Noin 2 viikon jälkeen tilanne toistu, silloinen mieheni oli vuorostaan kavereidensa kanssa ja minä oman tyttökaverin kanssa, minua oli koko päivän pistänyt rintaa mutta ajattelin että se menee ohi, ei kuitenkaan mennyt joten päätettiin lähteä ajamaan keskussairaalaan näytille, matkalla kuitenkin oireet alkoivat ->  huimaus, sydämmen tykytys, jalkoen puutuneisuus jne -> kaverini soitti ambulanssin joka haki minut tien varresta -> tehtiin tutkimuksia ja sydänfilmiä jolloin todettiin että hengitin kokoajan yli ja kyseessä oli phäiriö -> lähettettiin kotiin-> aloin käymään puhumassa psykiatrille jota kesti noin 2-3 kk viikon välein kerran.

3. kotona makasi 2 vk melkein sängyllä peläten jopa vessaan menoa sydän oireilun takia, otin tuolloin lääkäriltä saamani diapamin 2,5mg ja olo rauhottui en käyttänyt lääkkeitä kuin pari kertaa jonka jälkeen järin ne kokonaan pois.. tätä jatkui hetken mutta sydän oireilun pois jäädessä alkoi huimailu jonka vuoksi menin jälleen lääkäriin -> todettiin jälleen P-häiriöksi..

4. Tätä rumpaa jatkui hetken ja nyt olen vihdoin päässyt tervehtymään häiriöstäni ilman lääke apua. Kuukautisten aikana kuitenkin oireet palaavat aina, sydän pamppailee, huimaa, kädet ja jalat puutuvat jne..
enkä edelleenkään syö lääkkeitä.

P-häiriön syy:

Psykiatrini mukaan kyseessä oli lapsuudessa tapahtuneet asiat, (äitin alkoholismi, äitipuoleni ) ensiraukkauden 4 vuoden suhteen aikana tapahtuneet asiat (mies  petti, salaili, ja kävi päälle ) ja lopulta avoliitosta eroon (joka pitkittyi ja pitkittyi )

Apua sain ja saan nykyään: 

Eräs parhaista luotettavimmista ystävistäni auttoi minua alkoaikoina ja nykyääänkin (sairastaa myös itse p-häiriötä) puhumalla, kuuntelemalla ja kertomalla omaa tarinaansa.

sekä oma psykiatrini jonka kanssa käyn läpi asioita.

sekä tälllä hetkellä Mieheni joka on paras mahdollinen maanpäältä ja välitän hänestä suuresti.<3

Aloitan huomenna kirjoittamaan päivä kerrallaan kuulumisiani :) kiitos kun jaksoit lukea:)