paljon tapahtunut hyvää/pahaa

Ensinnäkin anteeksi että en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Olin unohtanut salasanani ja nyt töissä aivan yllättäen muistin sen joten kirjoitan että hengissä ollaan:)tänä aikana on tapahtunut todella paljon ja huomenna kun heräilen päivällä lupaan tulla kirjoittamaan kaiken näiltä ajoilta. Tällä hetkellä siis P-häiriö oireeni ovat jokseenkin palaneet ja tuli oltua tuossa viikko todella huonossa kunnossa mutta kirjoitan siitäkin vasta huomenna. Kirjoittaisin mielelläni lisää mutta olen kännykällä joten tämä on ainakin minulle vaikeaa. Joten öitä ja huomiseen!

Oi luoja että unirytmi sekasin!

Siis ihan aidon oikeesti nyt, olen ollu vapaalla nyt monta päivää ja viimiset 4-3 yötä nukkumaan meno on venynyt aamuyöhön ja sitten taas herään keskellä kirkasta päivää 12-2 välillä.. ei hyvä, mikään kahvi tai muu ei auta.. Väsyttää vaan niin hemmetisti aamulla vaikka kuinka yrittäis ni ei vaan saa noutua ajoissa että menis edes illalla nukkumaan.. ja ilta menee siihen kun ei vaan väsytä.

eilenkin valvoin aamu 5 odotellessa että Tapani tulis yö vuorosta ja sen jälkeen sainin unta vasta 7 aikaan ja heräsin no onneksi sentään jo puol 12.. nyt olo on hiukan väsynyt ja onneksi onkin koska huomenna kello soittaa vuorostaan 5 aikaan koska tällä kertaa on mun vuoro taas lähteä töihin.. saa nähdä kuinka paljon tulee muljahduksia jne koska olen huomannut että myös väsymyskin vaikuttaa P-oireisiin. No päivällä tässä tuli taas käytyä pihalla ja koirapuistossa. Yhtäkkiä alkoi tuntumaan etovalta ja sellaiselta että olisi pakko päästä oksentamaan mutta onneksi se olo meni nopeasti ohi. Illalla tehtiin pizzaa ennenkun mies lähti töihin ja nyt sitten makoilen jo sängyssä ja odottelen että uni tulis. huomiseen!

Uintia ja lenkkeilyä:)

Joo tässä on tultu uitua kilometri ja lenkkeiltyä koirankanssa:) Uimahallissa sujui hyvin ilman minkäänlaista pahaa oloa tai mitään:) Veikaan että kehoni alkaa vihdoin antaa periksi P-häiriöstä koska eksäni on alkanut jättää piinaamisen jne vähemmälle ja olen saanut elää rauhassa Tapanin kanssa ja unohtaa menneistyyttä:)

Uuusi tatuointikin on suunniteltu ja enää tarttis mennä vaan nakitttamaan se ystäväni kanssa tatuoijalle, viime tatuointi sujui hyvin lokakuussa vaikka oireet oli silloin todella paljon pahemmat mitä tänä päivänä..vähän muljus sydän jännityksen takia mutta nyt ei tunnu enää lainkaan pahalta ajatukselta kun tiedän ettei se satu : )

Tänään olin ottamas ystäväni luona geelikynnet ja hienot tuli taas vaihteeksi :)
Tapanin kanssa oli känää.. Itse en yleensä ota ylitöitä vastaan jos tiedossa olisi yhteinen vapaa ilta mutta mieheni sitten päätti tänään ottaa vuoron kun ei ollut muitakaan paikalle menijöitä (ei mielestäni ole työntekijän vika) mutta siitä sitten selvittiin ja mies kyllä pyyteli anteeksi minkä kerkis :)

hieman myöhässä.

Töitä Töitä Töitä no onneksi nyt on vapaata joten kerkeän kirjoittamaan:) Kuten varmaan huomaatte en lähtenyt Thaimaahan, peruin lähdön koska en vain pysty ajattelemaan itseäni 10 tuntia lentokoneessa jonka jälkeen bussimatka hotellille 2 h, että olisin aivan rauhallinen. No joka tapauksessa tässä kotona sitä nyt ollaan terveinä vai miten sen sanoisi, P-oireilua ei ole ollut nyt hetkeen:)
Eilen illalla kauhuleffaa katsellessa yhtäkkiä aloi sydämmen muljahtelu ja sykkeen nopeentuminen mutta se oli ohi hetkessä, johtui kaiketi leffan jännityksestä? en ole varma. Vuorotyö aiheuttaa minulla vuorostaan huimausta. tällä kertaa huimaus oli vain lyhyt aikaista mutta kuitenkin. Lääkärin mukaan se voi olla myös alitajunnassa joku jännitys töitä kohtaan joka laukaisee vapailla sitten jännitys tilan pois ja oireilu ilemenee huimauksena että keho on jällen rento.. sitä en tiedä : )

Oltiin tossa Tapanin kanssa eilen koira koulussakin.. saatiin hyviä sekä huonoja uutisiakin meijän aijemmasta koulutus tavasta mutta nyt saatiin sitten kotiin viikoksi läksyt ja 1,5 vk päästä pitäs jälleen mennä opetus tunnille ja katsotaan edistyneisyys apua! eli pakko noudattaa että näkyis tuossa karvaturrissa edes jotakin uutta toimintaan:) nyt on meinaan ruvennut karkailemaan kun on tullut rohkeammaksi :( mutta koulun kautta opetellaan nyt alkuksi Tänne tuloa sekä paikalla oloa : ) ja on tässä tultu lenkkeiltäkin parinpäivän aikana koirankanssa useasti ja käyty koirapuistossa heittämässä palloa:)

Itsellä on siis ollut hyvät fiilikset paniikin kanssa tällä hetkellä ja jopa tuli mieleen että ehkä uskallan sittenkin aloittaa pienet hölkkä lenkit jos Tapani olisi mukana, ennen en siis ole uskaltanut juosta mutta nyt kävi mielessä että jos sittenkin..huomenna olisi tarkoitus mennä uimahalliin pitkän tauon jälkeen ja se tuntuu hyvältä ajatukselta eikä lainkaan pelottavalta vaikka joudun olemaan naistenpuolella ilman Tapania :)
Josku itselläni oli ongelmia olla yksin, tuntui että kohtas tulee aina silloin kun jään kotiin yksinäni tässä on auttanut kissat jolloin ei vielä ollut koiraa. Huomioni jotenkin kiinnittyi yksin ollessa aina kissoihin ja nukkumaan menessä kissan kehräys korvan juurella rauhoitti myös:) en tied miten muilla mutta jotenkin tieto siitä että joku edes on vierellä on se eläin tai iihminen rauhoittaa:) nykyään ei ole pitkään aikaa ollut ongelmaa nyttenkin Tapani on yövuorossa 5 yötä putkeen itse olen koiran ja kissojen kanssa kotona koska oma lomani alkoi:)

ja niitä tapoja oireilun väistämiseksi on toiminut itsellä seuraavanlaiset:

Jos sydän muljuaa: lähden kävelmään jotta en huomaisi niin helpolla muljumisa, jos jatkuu silti menen suihkun istun saunanjakkaralla lämpimän veden alla niit että vesi valuu päätäni myöten selkään jne..rauhoittaa itseä ja näin olen usein saanut tykytyksen loppumaan tai niin etten ajattele sitä.

Huimauksessa puolestaan lähden kävelemään myös mutta otan ns. kiintopisteen kauempaa ja kävelen vain sinne ja kas kummaa yhtäkkiä ei tunnukkaan huimausta?:D en ymmärrä sitä miten on mahdollista mutta näin itsellä.. jos ei toimi niin yleensä  menen makamaan hetkeksi sohvalle rentoudun ja jatkan puuhiani

Kunnon kohtauksen sattuessa kun en pystykkään saamaan ajatustani muualle alkaa Tykytys+hengitys+vapina+ahdistus kouria kehoani ja se pahenee sillä olen aina ruvennut kokeilemaan pulssiani , apua nyt tämä ei olekkaan paniikkia? jne.. ärsyttävää.. poistun tuolloin ahdistavalta paikalta ulos..ulkospäästyäni keho aina lopettaa tyktyksen ja sen kautta saan itseni rauhalliseksi..itsellä tuo tykytys ja pulssin nousu jäätävän nopeaksi saa aikaan pahimman kohtauksen koska ajattelen silloin aina että sydämmessä onkin vikaa vaikka se on tutkittu.

Ainiin unohdin sanoa että näin P-häiriöisenä ei suositella kahvia, no minäpä olen koittanut että tuleeko niitä oireita enemmän jos juon kupin päivässä eikä ole kyllä yhtään olo huonommaksi mennyt : ) joten ei ainakaan kupillisesta pahene. en tiedä jos joisi enemmän mutta itselle kuppi päivässä riittää:)

25 ja 26.päivät :)

Joo elikkäs oli hiukan taukoa kirjoituksesta koska olin nuo päivät töissä 06:00-18:00 ja sen jälkeen oli niin paljon tekemistä että tänne en kerennyt .

Laitellin tossa Suomi24 paniikkihäiriöisten keskustelu palsallekkin viestiä 24.2 että löytyykö sieltä yhtään P-häiriöistä joka kirjottaisi omaa blogia ja löytyihän sieltä ja nyt lueskentelen niitäkin :) !

No mutta kuitenkin niille Suomi24 keskutelu palstalla oleville jotka lukevat Blogani tällä hetkellä niin täällä on nyt vasta tausta tietoa ja kuten huomaatte ensimmäiset bloggaukseni oli ajatuksenä aloittaa pelkkä laihdutus mutta nyt päädyin enemmän minua kiusanneeseen P-häiriöön ja niiden oireiden ratkomiseen jne:) kerron myös pian tapoja joilla itse olen hallinut häiriötäni mutta nyt en kerkeä niitä kirjoittelemaan kun täytyy lähteä pihalle päin. Kirjoittelen niitä huomenna koska niitä varmaan haluatte myös nähdä:) ! Älkää siis näillä alku teksti kertomuksilla vielä luovuttako tämän Blogin lukemista, sillä lisää on luvassa :)

No kuitenkin 25 ja 26 päivät meni töissä ihan hyvin, ei muljahdellut eikä mitää muutakaan kunnes molempina päivinä loppuun mennessä alkoi päänsärky (ei näköjään milllään lopu! ). no onneksi kuukautiset ovat loppuneet nyt ja saan ainakin migreenistä olla erossa sekä pahimmista p-häiriö huimaus kohtauksista. Tai mistä sen tietää kun ne on tapana välillä aaltoilla miten sattuu mutta pahimmilaan ovat kk:isten aikana hormoonitason heittelyn takia.

Tuli lenkeiltyäkin kun täällä satakunnassa oli niin hienoja kelejä, aurinkopaistoi ja + asteita joten mikäs siinä kun on vielä koira jonka kanssa voi mennä rauhalliselle kävely lenkille ottaen tietenkin tuon miehen mukaan!:)

Mutta huomenna niihin omiin hallinta keinoihin :) Nähdään! ja Suomi24 lukijat joilla oma Blogi niin liittykää ihmeessä lukijoksi :)

Migreeniä,hiustenvärjäystä,leffaa

Tapani oli yövuorossa joten nukuttiin siinä aika pitkälle tai no 11:00 asti, jonka jälkeen noustiin ja mieheni tietenkin lähti salille omiin puuhiinsa ja minä temmelsin koirankanssa pihalla kunnes isäni soitti että oli jäänyt traktorinkanssa jumiin, joten lähdin toisen traktorin kanssa sitä sitten nyppäämään irti ja hyvin onnistuikin lukuunottamatta että ajoin traktoria viimeksi viime vuonna joten sydän pamppaili jännityksestä (normaalisti en jännitä traktorilla ajoa) typerää etten sanoisi, miten joku asia mikä on täysin tuttua puuhaa voi jännittää niin paljon nyt kun on todettu paniikkihäiriö.. homma kuitenkin hoitui ihan hyvin sen kummempia muita oireita : )
Kahviteltiin sen jälkkeen isäni kanssa ja puheltiin kaiken näköistä. Olisi tarkoitus lähteä isäni kanssa Thaimaahan ensi lauantaina kahdeksi viikoksi mutta tässä illan aikana olen pohtinut että mahdanko uskaltaa lainkaan. :/ Lentäminenkin on minulle tuttua puuhaa mutta jos pelkällä traktorilla ajo sai oloni jännityneeksi niin entäpä 10 tunnin lento? en uskalla edes kuvitella. en usko että siinä diamamikaan auttaisi jos sellaisen ottaisi ennen. varsinkaan nyt kun mietin sitä jo etukäteen että saan kohtauksen:/

No ei siinä mitään päivällä tuli puuhailtua kaiken näköistä muutakin, käytin mieheni kanssa mummuoani kaupassa ja siellä iski pienipääkipu. No en sen kummemmin asiaa pohtinut ja lähdin siitä sitten ystäväni luo hänen hiuksiaan värjäämään ja kipu koveni ja tunsin että alkaa migreeni ja otin Ibumaksin. On minulla siihen lääkkeetkin Miranax ja Migrad mutta en ole niitä koskaan ottanut koska lääkekammoinen kun olen : /.. No siinä sitten hiusten värjäyksen jälkeen lähdin kotiin ja mieheni oli hakenut subwaysta ruuaksi 15cm grillatun kana aterian salaatilla nam! :) ja sen jälkeen hän hieroi niskoja mitkä olivat erittäin jumissa, sattui toden teolla ja migreenistä johtuva huimaus aaltoilli välillä, pääkipu oli tuolloin jo hälventynyt onneksi. Mutta ei ole kivaa kun on tässä jo 3 päivän ajan joka päivä ollut lyhyt kestoinen migreeni joka alkaa aina päivällä (kuukautisten aikana). No onneksi sentään P-häiriö oireilu ei ole tänään kiussanut, mitä nyt äsken yhden kerran muljahti mutta sekin oli ja meni koska siitä en enää välitä : )

Illan aikana 2 ystäväänikin oli täällä katsomassa kanssani leffaa, en nyt muista nimeä mutta joku missä kolme miestä soluttautuu nais säätiöön pukeutumalla naisiksi hauska komedia oli ! : D Koiran kanssakaan en lähtenyt ilta lenkillekkään koska naapurin saksalainen mies pyysi että saisi viedä omankoiransa seurana meidänkin koiran ulos leffan aikana  joten kukapa siitä nyt keiltäytyisi en minä ainakaan. Tapanikin on yövuorrossa ja minä menen tästä nukkumaan aivan pian sillä huomenna alkaakin taas työ urakka.. aamu 5 herätys lenkille ja sen jälkeen 6 töihin :) Hyvää yötä! toivotaan että huomenna jo olisi migreeni vapaa päivä ettei työn ohessa iske riesaksi:/

 

Blogin vaihto kirjoitteluun enemmän P-häiriösen elämää oireiden parissa:)

Noniin ystävät :) Nyt päätin todella ryhtyä tekemään Blogiani enemmän paniikkihäiriöisen elämän kertana kuin pelkkänä laihdutuksen tarkoituksena, käytän lähinä blogia ns. terapia muodossa ja purkaan tänne pahat oloni ja tuntemukseni ja kamppailuni P-häiriönkanssa sekä siinä samassa laihdutuksen saavutuksia:)

Elikkä siis päätän nyt valaista teitä hieman itsestäni lyhyellä kertaamuksella: 

1. Olen 20 vuotias, pituutta 170cm, painoa 86kg, tummahiuksinen, sinisilmäinen nainen.

2. Minulla on useita kavereita mutta vain muutama hyvä ystävä tietää kaiken minusta.

3. Perheeseeni kuuluu Mieheni, 2 kissaa ja koira.

4. Isäni on paras ihminen maailmassa mutta Äitini on alkoholisti (he erosivat todella monta vuotta sitten kun olin vasta pienilapsi).

5. Minulla on myös yksi Veli, 2 velipuolta ja yksi siskopuoli (velipuolet ja siskopuoli tulevat äitini puolelta, olen lapsista nuorin)

6. Pärjäsin ala-aste, ylä-aste sekä amattikoulun hyvillä papereilla.

7. harrastuksiini kuuluu ratsastus

8. Teen työssäni vuorotyötä, joten kehoni käy kierroksilla päivävuorojen ja yövuorojen vaihdon aikana. (väsymys jne.)

9. Olen mielestäni todella herkun himoinen ja se on ahdistavaa, syön paljon karkkeja, sipsejä jne.

10. Pelkään yli kaiken että P-häiriö oireeni ei olekkaan P-häiriötä vaikka se on useasti todettu

P- Häiriön alkaminen, toteaminen, ja nykyhetki

1. Ensimmäinen kertani oli Lokakuussa, jolloin ruokaa laittaessani tunsin sydämmen "muljahtavan"alkoi kamala vapina jolloin menin lattialle makaamaan kunnes silloinen poikaystäväni tuli ja kävimme lääkärissä, jossa yhtään muljahdusta ei tullut. (menin kotiin kaikki ok)

2. Noin 2 viikon jälkeen tilanne toistu, silloinen mieheni oli vuorostaan kavereidensa kanssa ja minä oman tyttökaverin kanssa, minua oli koko päivän pistänyt rintaa mutta ajattelin että se menee ohi, ei kuitenkaan mennyt joten päätettiin lähteä ajamaan keskussairaalaan näytille, matkalla kuitenkin oireet alkoivat ->  huimaus, sydämmen tykytys, jalkoen puutuneisuus jne -> kaverini soitti ambulanssin joka haki minut tien varresta -> tehtiin tutkimuksia ja sydänfilmiä jolloin todettiin että hengitin kokoajan yli ja kyseessä oli phäiriö -> lähettettiin kotiin-> aloin käymään puhumassa psykiatrille jota kesti noin 2-3 kk viikon välein kerran.

3. kotona makasi 2 vk melkein sängyllä peläten jopa vessaan menoa sydän oireilun takia, otin tuolloin lääkäriltä saamani diapamin 2,5mg ja olo rauhottui en käyttänyt lääkkeitä kuin pari kertaa jonka jälkeen järin ne kokonaan pois.. tätä jatkui hetken mutta sydän oireilun pois jäädessä alkoi huimailu jonka vuoksi menin jälleen lääkäriin -> todettiin jälleen P-häiriöksi..

4. Tätä rumpaa jatkui hetken ja nyt olen vihdoin päässyt tervehtymään häiriöstäni ilman lääke apua. Kuukautisten aikana kuitenkin oireet palaavat aina, sydän pamppailee, huimaa, kädet ja jalat puutuvat jne..
enkä edelleenkään syö lääkkeitä.

P-häiriön syy:

Psykiatrini mukaan kyseessä oli lapsuudessa tapahtuneet asiat, (äitin alkoholismi, äitipuoleni ) ensiraukkauden 4 vuoden suhteen aikana tapahtuneet asiat (mies  petti, salaili, ja kävi päälle ) ja lopulta avoliitosta eroon (joka pitkittyi ja pitkittyi )

Apua sain ja saan nykyään: 

Eräs parhaista luotettavimmista ystävistäni auttoi minua alkoaikoina ja nykyääänkin (sairastaa myös itse p-häiriötä) puhumalla, kuuntelemalla ja kertomalla omaa tarinaansa.

sekä oma psykiatrini jonka kanssa käyn läpi asioita.

sekä tälllä hetkellä Mieheni joka on paras mahdollinen maanpäältä ja välitän hänestä suuresti.<3

Aloitan huomenna kirjoittamaan päivä kerrallaan kuulumisiani :) kiitos kun jaksoit lukea:)

Päivien tietoja:)

Ystävän päivänä päätettiin tapanin kanssa että käydään syömässä jossakin, päädyimme hesburgeriin  ja en osanut hallita himojani joten kerrosateria fantalla ja paprika majoneesilla..kiva:( no siitä sittel leffaan chilipähkinä pussin kanssa..:( ei hyvä..

15 päivä meni sydän säryn eli vihlomisen/nipistelyn merkeissä mutta onneksi meni jotenkuten ohi ja töissä olin aamu 6-ilta 6 ..siellä tuli käveltyä paljon ja lisäksi käytiin kotosalla illalla vielä lyhyt lenkki ja syötiin normaalia ruokaa:)

16. lyhkäisyydessään jälleen töissä aamu 6-ilta 6 .. Koirakin oli ton ajan hoidossa koska mieheni oli lohjalla penkkikisoissa ja hyvin meni:) hain siinä koiran anoppilasta 7 aikoihin ja katseltiin telkkua ja siitä sitten lähdin kotiin ja oltiin 1h ulkona koirankanssa:)  ainiin ja ahmisin mini sipsi pussin-.-

tänään päivälähti käyntiin pitkällä metsä lenkillä ja pihatöitä tehdessä:) töihin vielä yö vuoroon kuudeksi mutta sitä ennen vielä lenkki:)

Lenkkeilyä :)

Aamulla taas heräsin vasta 11 maissa, en ymmärrä miten voin nukkua niin kauan. no joka tapauksessa napostelin banaanin ja lähdin ulos koiran kanssa lenkkeilemään, kiersimme noin 5km lenkin jonka jälkeen vielä riehuttiin pihalla tai no heitin palloa ja sen sellaista .. Päivälliseksi tein pyttipannua jonka jälkeen lähdin jälleen lenkille, kierrettiin tapanin kanssa 5 km pellolla sekä tiellä, pellolla alkoi heti hiki valumaan kun on paljon raskaampaa mitä normaalilla tiellä:) no ei siinä mitään kotiin taas ja vettä juomaan ja kohti kaupunkia hakemaan miehelle tavaroita lisää ettei tarvitse edes takas kokoajan rampata:) illalla vain päästelin sitten koiraa pihalle eikä sen kummemmin enää lenkille lähdetty ja mieskin meni yövuoroon :) iltapalaksi banani ja porkkana..

Hyvää ystävän päivää muuten, kellohan on jo yli puolenyön (yllätys jälleen että valvon ) huomenna pakko laittaa kello soimaan jo viimeistään 9 ja noustava ylös lenkille ja tekemään tapanille ohukaisia kun lupailin :)  

Noniiin päivä 1 :)

Aamu lähti liikkeeelle erittäin huonosti ja heräsin vasta 11 maissa ja lähdinkin sitä sitten pian jo lenkille väsynein silmin:) tallustelin arviolta kaiketi noin 3km koirankanssa, jonka jälkeen napostelin limppuleivän palaisen :)

Päivällä tuli kierrettyä Tapanin kanssa lenkki myös jonka jälkeen mentiin kauppaan ja hain punaisen hiusvärin ! punaisen kyllä.. en ole koskaan kokeillut joten päätin repäitä oikein kunnolla ja lopputulos oli hieno!:) I like!

Joka tapauksessa menin Marian kanssa vielä lenkille ja nappasin koirulinkin mukaan ihana ilma oli kävellä ja seura hyvä:) kotiin päädyttyä tein perhospastaa (pekoni,kinkkusuikale,ruokakerma + perhosenmuotoisia makarooneja) nam nam oli hyvää mutta aika hiilihydraattista:) mutta pidän silti kiinni siitä että yksi lämminruoka voi olla mitä vain :) kaikki muut aamupalasta iltapalaan onkin sitten jotain kevyempää:)

Iltapalaksi pilkottuna banaani,omena,päärynä sekä viinirypäleitä:)

Lopuksi PAINO : 86,4 kg :(

ja kuvaa:)

Valetta koko touho:(

Noniin matka on jatkunut jo hurjasti eteenpäin alku teksteistä ja tosiaan en ole mitään noudattanut mihin pyrin..(Yllätys) Vuodatan hiukan oloani.. olen siis kaiketi tunnesyöppö .. tai ei kaiketi vaan olen.. syön lähinä varmaan siksi koska minun on vaikeaa luottaa kehenkään.. tai no mieheeni koska edellinen petti minua.. No joka tapauksessa nyt on aika laittaa piste iin päälle ja ruveta toimimaan..toivon että pystyn siihen ja syöpöttely jne on hetkenajan päästä vaan naurua että miksi olen edes tehnyt niin.. herkku lakkoa en aijo alottaa sillä tiedän ettei se onnistu..yritän kuitenkin minimoida herkuttelun todella pieneksi .. Liikuntaa rupean harrastamaan päivittäin jne.. Koirakin tuli tässä hankittua joten sen kanssa sitten vähintään jokapäivä on joka tapauksessa pakko käydä ulkona:) Mieheni on yhä vierelläni tsemppaamassa ja minä tsemppaan häntä sillä hän harrastaa sotilaspenkkipunnerrusta ja nyt tulevana lauantaina hänellä on kisat lohjalla mutta kas kummaa en saa töistä vuoroa vaihdetuksi niin en pääse itse paikan päälle:((

no tässähän tämä päiväkerrallaan..huomenna lisään kuvaa kropastani ja siitä sitten lähtee tämä vähintään -15 ennen kesää tavoite rullaamaan:) Ajattelin myös kirjoittaa tänne ystävistäni mutta käytän erinimiä joten eivät ole tosen peräisiä... tästä plokistanihan ei  tiedä edes mieheni mutta haluan että itse pysyn myös vain tälläisenä kirjoittajana muiden joukossa kertomatta kuka olen, lukuunottamatta alkukertomusta jossa selvensin hieman itseäni:) no joka tapauksessa tässä ystäviäni :

Maria: Veljeni vaimo joka on tärkeänä osana tsemppaamassa minua elämäni kurjimmilla asioilla (tykytykset,ex mieheni pettäminenm, p-häiriö kohtauksia,huimaamisia jne..) sekä aloittaa kanssani tämän kuntokuurin tarkoituksena on tsempata toinen toisiamme huomisesta lähtien : )

Tapani: Mieheni <3

Kitty: Tärkeä ystävä jonka kanssa vietän usean ajan viikosta puhellen sitä sun tätä:)


No siinä yleisimmät mitkä tulevat kulkemaan tektissä:) Katsotaan huomenna niitä kuvia kropastani :)

Day 7.

En ole kerennyt käymään täällä töiden takia nyt hetkeen.. ollut sitä sun tätä..päätimme mieheni kansa että syödä saa mitä haluaa kunhan liikkuu sen pois päivällä:) näillä siis eteempäin, huomenna punnitus:)

Day 2.. hohoijaaa

Aamu tosiaan alkoi niinkuin piti, ruuaksi maitorahkapurkki sekä hedelmiä sinne joukkooon nam!
Miehen ollessa salilla poljin itse kotona hetken stepperiä ja sen jälkeen lähdettiin taas uimahalliin jossa jälleen uitiin 1km.. sen jälkeen mentiin syömään subwayhin jossa napostelin 30cm grillatun kana leivän salaatilla ja kurkulla.. ei hyvä valinta sekään mutta parempi entisiin tapoihin joka on ollut mäkki tai hese-.-
no tämän jälkeen vuorostaan kävin ystäväni luona, piti mennä lenkille mutta se sitten jäikin ja lähdettyäni kotiin kävimme kaupassa..ja joo tiedän mutta teki vain mieli niimpä siis otin yhden suklaapatukan ja pähkinäpussin..suklaa meni heti mutta onneksi pähkinä pussiin sentään jäi pohjalle muutakuin pelkät muruset.
Vituttaa suoraan sanottuna.. voiko se tosiaan olla niin vaikeaa kieltäytyä .. : ((
no huomenna saankin sitten rääkätä itseäni oikei urakalla jotta pääsen tuosta mielipahasta edes hetkeksi eroon:/ Öitä:)

Day 1. Just do it..

JUST DO IT! 

Herkkulakko ja urheilu kehiin! 
Aamulla piti huoh piti lähteä jo ajoissa uimahallia kohti mutta miten sitä kävikään..Mies tuli yövuorosta kotiin ja kun kello ei ollut soimassa olin itsekkin nukkunut 10,5h ..Sain unta vasta siinä kahen tienoilla koska tämän päivän uiminen sai minut jännittyneeksi ja tietenkin rinnassa muljahteli.. no mikäs siinä.. miehen herättyä aamupalan kautta (ruisleipä, maitolasi, mansikkajugurtti) uimahalliin. Uimahallissa olin aluksi aivan hermona mutta rataa tuli kuitenkin tunnin aikana kierettyä uiden yli 1km.. eli hyvä minä!


Kotiin pästyttyä alettiin tekemää ruokaa.. päädyin salaattiin (katkarapuja, viinirypäleitä, paprikaa,kurkkua) lisukkeena kanaleike ja keitettyjä vihanneksia (parsakaalia,herne,maissi,paprika sekoitus) juomaksi vettä.

Juu ja tietenkin mikä inhottavinta..oman painon  PUNNITSEMINEN.... I dont like it... no joka tapauksessa vaa`an lukema näytti 86kg... miettikäähän...eli ylipainoinen.. tuosta jo sietää pudottaa -15 jos ei enemmänkin.. kesään mennessä lähtee todellakin -15 se on päätetty ja mieheni on luvannut yllättää minut jos tämä onnistuu :D

Iltapalaksi napostelin kiivin sekä banaanin:)

Eli tämän hetkinen tieto aloituksena on :

paino: 86kg
pituus: 170cm

Maanantai on punnitsemis päivä:) hyvää yötä ja huomenna jatkuu liikunnan merkeissä!

Lähtö tietoa:)

Joo elikkäs miten se nyt muotoilisi. Lyhyesti...

Ikä 20 vuotta, kiloja kertynyt liikaa vuosien mittaa. Painon nousu alkoi n. 6kk sitten kun jouduin sairaalaan rinnan nipistyksistä. Holter 24h laite, sydänultra ja kaiken tapaisia muitakin kokeita otettu. Ennen tutkimuksia lääkäri oli sitä mieltä että kärsin P-häiriöstä (paniikkihäiriö). Tällöin elämäntilanteenani oli ressaava parisuhde(avoliitossa) jossa mies teki mitä tahtoi ja luottamus lopulta katkesi kokonaan kun mies otti ja meni minua pettämään, joten jätin mieheni ja jokseenkin aloin olemaan jamassa että en enää jaksanut huolehtia itsestäni kun oli olo etten kelpaa. Tätä pettämistä ennen olin siis saanut tuon rinnanipistelyn jonka johdosta jouduin sairaalaan. makasin 2 vk kotona sängyllä ja silloinen mieheni koitti olla tukenani.. Kun vihdoin testit oli otettu ja todettiin että kärsin lisälyönneistä olin ollut jo yli 3-4 kk ilman liikuntaa, tarkoitan siis hölkkäämistä. Kävely lenkkejä olen kylläkin tehnyt mutta ei niilläkään kehumaan pääse. Joku vain sai jarrut pohjaan kun sydän alkoi muljahtelemaan, kai siinä nyt jokainen säikähtää ja vaikka lääkärit sanoisikin että ne ovat hyvälaatuisia lisälyöntejä "muljahduksia" niin ei siinä mieli tee lähteä kokeilemaan onnea juosten että kestääkö vaikka lääkärit sanoivatkin että saisi. No siinä oli hiukan tietoa menneisyydestäni..

Tullaanpas nykyhetkeen:
Painonoussut huomattavasti koska olen alkanut pelkäämään lenkkeilyä tai muuta rasitusta lisälyöntien takia. Olen tavannut uuden miehen jonkakanssa olen parisuhteessa, mies tukee minua ja on kaikinpuolin täydellinen ja ymmärtäväinen. Tietenkin minä olen tyhmä ja välillä oma aijempi suhteen kaatuminen kummittelee korvienvälissä ja pelko uudestaan petetyksi tulemisesta kummittelee vaikka syytä ei ole. Onneksi myös tämän asian mieheni ymmärtää. No nyt tarkoituksena on alkaa ystäväni kanssa laihduttamaan huomisesta lähtien ja tavoitteena on kesään mennessä tiputtaa - 15.. kannustakaahan!:) Pelko lisälyönneistä on erittäin kova kynnys lenkkeilyä ajatellen mutta mieheni,sekä ystäväni on luvannut pitää minusta huolta! :) joten katsotaan.. Aloitan huomisen aamun punnitsemalla itseni, laitan sitten kuvaa tänne yms. pituuden jne ja mieheni tossa uhkaili että tarkoitus olisi lähteä aamulla uimahalliin uiskentelemaan ja illalla sitten vielä ystäväni kanssa lyhyelle kävelylle:) Hiukan pelottaa miten mahtaa lähteä liikkelle :(